maanantai 19. lokakuuta 2015

Lämmin Villaliivi

Talven tullessa olen yleensä herännyt vuodesta toiseen siihen tosiasiaan, ettei vaatekaapistani löydy lämmintä päällepantavaa. Näin siitä huolimatta, että olen melkoinen vilukissa ja nukun esimerkiksi villasukilla. Mutta kun tarpeeksi monta vuotta ihmettelee samaa asiaa, niin jossakin vaiheessa mieleen saattaa tulla tehdä asialle jotain... Joten pikkuhiljaa edistystä on alkanut tapahtua. Kesävaatteistahan tuo kaappi enimmäkseen pursuilee, koska ostointo iskee yleensä päälle keväällä - todistuksena siitä, että rakastamani kesä<3 on tulossa.

Aivan yksinkertaista ostaminen ei kuitenkaan ole. Käytän mieluiten neuleita, jotka saa auki edestä eli napillisia tai vetoketjullisia. Näin siitä syystä, että minun ei tarvitse varoa kampaustani ottaessani niitä yltäni :D. Samaa periaatetta noudatan myös valitessani itse tehtäviä neuleita. Joudun siis jättämään suuren osan neuleista kaupoissa huomiotta, puhumattakaan siitä, että kun etsit jotakin, niin silloin maa tuntuu kummasti nielleen etsimäsi... Ja jos jotakin löytyy, neuleen sopivuus onkin sitten eri juttu. Olenkin nykyään tehnyt niin, että kun sopiva löytyy, niin ostan useamman. 

Itse asiassa olen pienen ikäni ollutkin rilluttelija. Hyvännäköisyys ja mukavuus eivät ole mahtuneet pikkuiseen päänuppiini, vaan olen näyttänyt mieluummin hyvältä kuin on tuntunut mukavalta. Mutta viime aikoina nämä asiat ovat alkaneetkin näyttää soveltuvan myös yhdistettäviksi. Meikäläinenkin alkaa siis taipua vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi :D


Tämän työn olen aloittanut jokunen vuosi sitten, mutta sain viimeisteltyä sen vasta nyt. Olin olettanut, että minun pitäisi neuloa sivuille lisää leveyttä (erikoistahan se olisi ollutkin minun XS koollani), joten sitä paljon puhuttua motivaatiota tuli odotettua... Nyt kun sitten sen sain, huomasinkin, että ei tarvitakaan lisäleveyttä, koska neule venyy hyvin. Että näin... minullahan ei ole mikään kiire saada mitään aikaiseksi. Paremmin saan itse asiassa aikaiseksi, kun en ota stressiä siitä, että pitäisi saada jotakin aikaiseksi. Elämän paradokseja...

Oma mietintänsä oli aluksi se, että mitähän kokoa alkaisin tehdä. Koska S ja M koot oli yhdistetty saman koon alle (S-M), päättelin, että minun kokoni olisi varmaankin sitten 10-12 vuotiaat :D. Enpä ole ennen tehnyt sen paremmin helmi- kuin palmikkoneulettakaan, mutta niitä vain sitten tehtiin, eikähän ollut kovin vaikeaakaan. Ohjeessa ei ollut kuin yksi nappi ylhäällä, mutta itse halusin napit koko matkalle. Purin ja neuloin etukappaletta, jossa napinlävet ovat, useampaan kertaan, koska en saanut napinläpiä mielestäni hyville paikoille. Sinänsä työ valmistui nopeaan, koska lanka on paksua Svarta Fåretin 100% villalankaa Lovikkaa. Tämä päällä ei siis palele! Koneessahan tuota ei sitten voi pestä, joten se on yksi miinus, että joutuu käsipyykille. Oma ongelmansa oli sitten napin valintakin. Päädyin sitten lopulta ihan perusnappeihin, vaikka nyt on sitten ostettuna hieman erikoisempiakin versioita, jotka tietysti voin käyttää sitten johonkin muuhun työhön. (Ps.Ohjetta en voi valitettavasti kopioida tähän, koska olen sen ostanut KnittingRoom'ista ja tekijänoikeudet ovat heidän.)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sutipuu

Pachira aquatica
Alkuperä: Amerikan trooppiset suoalueet Meksikosta pohjoiseen Etelä-Amerikkaan


Sutipuuta myydään useimmiten varret palmikoituina. Tapa on peräisin 1980-luvun loppupuolelta, jolloin Taiwanissa eräs mies keksi kasvattaa viisi pikkupuuta ruukussa toistensa ympärille palmikoituina ja sikäläinen onnennumero viisi takasi tavan yleistymisen nopeasti muuallakin.

Sutipuu on ainavihanta, eikä tiputa lehtiään kuin auringonpolttamana tai liian kuumassa patterin lähellä. Sen lehdet ovat suuret, tavallisesti viisi- mutta joskus jopa yhdeksänsormiset. Sutipuu kestää hyvin leikkausta ja se kasvattaa pian uudet versot leikattujen versojen tilalle. Kesäksi sutipuun voi viedä ulos, mutta se kannattaa suojata kovimmalta paahteelta, koska lehdet ruskistuvat helposti auringossa.

Sutipuu pärjää hyvin, vaikka jättäisit sen pariksi kolmeksi viikoksi kastelematta. Sen sijaan vettyneen kasvin tunnistaa riippuvista lehdistä ja sen alle kannattaa tällöin asettaa esimerkiksi paperia, joka imee liian kosteuden itseensä. Sutipuuta voi lisätä latvapistokkaista.

Lyhyesti:
Kasvupaikka: Kirkas hajavalo, ei suora auringonpaahde
Kastelu: Pidä multa tasaisen kosteana, mutta älä päästä vettymään.
Lannoitus: 3-4 viikon välein laimealla lannoiteliuoksella.
Muuta: Pitää sumutuksesta.

Käsitöitä vuosien varrelta

Miniseinävaate, ristipistotyö Tonttu ja Kissa. (2005)
Syksyinen pitkäpistotyö Joutsenet. (2008)
Ystävänauha kulkusilla (2009)
Sohvatyynyliinat (2011)
Pöllötyynyliinat (2012)
Oletko kyllästynyt pyyhkeiden väriin tms? Piristä reunoja pitsillä. (2015)

lauantai 10. lokakuuta 2015

Taskujuoru

Tradescantia spathacea
Alkuperämaa: Meksiko


Toinen ihastuttava juoruni on taskujuoru. Se tunnetaan myös nimillä purppuralehti ja pampaskukka. Alunperin en edes tiennyt, mikä sen nimi oli, koska se kasvoi varjossa pitkin nivelin ja varsin epätyypillisen näköisenä (nimetön kirpputorilöytö) ja pienilehtisempänä. Kun siirsin kasvin valoisampaan, niin se alkoikin tehdä lehtiä ruusukkeina ja muuttui tunnistettavamman näköiseksi.

Lehdet ovat tosiaan isot ja jämäkät, pituutta noin 30cm ja leveyttä 5cm, ja ne ovat päältä syvän tummanvihreät ja alta violetit. Taskujuoru kukkii helposti valoisassa. Kukintoja suojaavat suojuslehdet, jotka muistuttavat venettä. Yhdestä kukkatupesta työntyy joka päivä 2-4 uutta juorujen tapaan kolmilehtistä valkoista kukkaa, jotka lakastuvat iltaan mennessä. Yksi kukkatuppi tuottaa kukkia monta viikkoa, joten kukintaa kestää pitkään. Tänä kesänä minulla on yhdestä varresta pukannut jopa kahdeksan kukkatuppea, joten koko kesänhän se on kukkinut.



Luonnossa taskujuoru on miltei suokasvi ja siksi sen on huonekasvinakin hyvä pysyä tasaisen kosteana, mutta ei vettyneenä. Taskujuorua voi lisätä pistokkaista tai kukkatupista löytyvistä siemenistä. Taskujuoru kasvaa nopeasti, joten kasvin uusinta parin vuoden, ellei vuoden välein on kannattavaa. Mullaksi sopii turpeen ja kevytsoran sekainen kuohkea multa. Kasvia kannattaa kastella kalkittomalla tai sadevedellä.

Taskujuoruja löytyy myös kirjavalehtisinä. Tunnetuimpia lajikkeita ovat 'Vittata' (vaaleankeltajuovaiset lehdet, ent. 'Variegata'), 'Tricolor' (valko-ja vaaleanpunajuovaiset lehdet) ja 'Concolor' (lehdet kauttaaltaan vihreät, ei alta violetit).

Lyhyesti:
Kasvupaikka: valoisa
Kastelu: runsaasti, jonka jälkeen pintamullan annetaan kuivahtaa
Lannoitus: parin viikon välein
Muuta: pitää korkeasta ilmankosteudesta

ps. Toinen juoruni on Arkijuoru. Purppurajuorua ei minulla enää ole, mutta siinä oli kaunis vaaleanpunainen kukka, jonka kuva täällä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Mustanmerenruusu / Torpankukka

Achimenes longiflora
Alkuperä: Amerikan trooppiset osat


Hilkkoihin kuuluvia mustanmerenruusuja tai torpankukkia on pidetty Suomessa huonekasveina 1800-luvulta asti. Nimen torpankukka on saanutkin siitä, että se on ollut yleinen joka "torpan" kukka. Sen sijaan nimi mustanmerenruusu on sikäli harhaanjohtava, että ruusujen tai mustanmeren kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Mustanmerenruusu on kausivihanta trooppinen ruohokasvi, joka selviää kuivasta kaudesta kasvattamalla juurimukulat eli kävyt. Kävyt säilytetään talven yli viileässä. Uudelleenkasvatus aloitetaan yleensä huhtikuun paikkeilla. Käpyjä kannattaa liottaa ensin vedessä, jonka jälkeen ne asetetaan multaan sentin syvyyteen vaaka-asentoon ja multa pidetään kosteana esimerkiksi kelmun alla. Versot kannattaa latvoa noin 10cm korkeudelta haaroittumisen edistämiseksi. Latvoista saakin vesilasissa helposti juurtuvia pistokkaita.

Mustanmerenruusu kukkii ahkerasti pitkälle syksyyn kaunein torvimaisin kukin. Kukat voivat olla sinisen, violetin, punaisen tai valkoisen sävyisiä. Kukinnan päätyttyä syyskuun lopulla mullan annetaan kuivua, lakastunut kasvusto leikataan ja kävyt otetaan talteen tai ruukku viedään kokonaisuudessaan viileään talvehtimaan.

Lyhyesti:
Kasvupaikka: Lämmin, valoisa, auringolta suojainen paikka, sisällä
Kastelu: Säännöllisesti, multa pidetään tasaisen kosteana, kastelu mielellään aluslautaselle
Lannoitus: joka kolmas kastelukerta
Muuta: ei pidä vedosta

Lähteet:
Hilkat wikipediassa 
Torpankukka on herttainen ja helppo
Hoito-ohjeet Mustanmerenruusu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...