torstai 28. elokuuta 2014

Lampunvarjostin

Minulla on jo monta vuotta ollut suunnitelmissa tehdä erääseen kattolamppuuni varjostin, koska en siinä olevasta kuvusta ole pitänyt. Niinpä lamppua varten ostettu kangas ja virkkaamani simpukkanauha ovat olleet odottamassa kaapissa motivaatiota, joka omaksikin yllätyksekseni astui kuvaan vihdoin.

Mittasin lampun kehän ja korkeuden ja leikkasin suorakaiteen muotoisen kankaan saumanvaroineen. Sitten vain ompelukoneella kangas lieriöksi ja saumat siisteiksi. Suunnitelmissa oli rypyttää yläosa, joka laskeutuu kauniisti kaartiona alaspäin ja alareunassa tulisi olemaan virkkaamani simpukkanauha.

Ala-asteella olimme tehneet jonkin huopapalan reunaan käsin pykäpistoja ja tämä yksinkertainen pisto tuli mieleeni, kun mietin millä tavoin virkatun nauhan saisin kiinnitettyä siististi kankaaseen. No, en edes muistanut että mikä kyseisen piston nimi oli, vaan googletin käsintehtäviä pistoja netistä, jospa sattuisin siten löytämään sen ja löytyihän se. Täältä.

Virkkaamani simpukkanauha osoittautui jäävän hieman vajaaksi, joten piti ruveta laskemaan silmukoita ja katsomaan että mitä sitä olikaan oikein tullut tehtyä, koska ohjetta minulla ei enää ollut, jotta saisin nauhaa pidennettyä. Tätä kaunista simpukkanauhaa tein nimittäin joskus aikoinaan mökillä mummin lehdestä suoraan. Niin että tulipahan sitten tehtyä siitä itselle ohjeet, jotka nyt jaan teidänkin iloksenne :)


Mietin miten rypytys olisi tehtävä. Päädyin tekemään yläreunaan napinläpiä, joista pujottelisin nauhan ja saisin siten aikaan kiristäessä rypytyksen. Mutta vaikka kuinka olin tämän asian muka paperilla suunnitellut, niin kuinka ollakaan, kun olin napinlävet tehnyt, huomasin että jotta molemmat nauhat tulisivat samalle puolelle kangasta, olisi pitänyt tehdä yksi napinläpi lisää. Great. Mitäs nyt. Kaikki napinlävet olivat tasan tarkkaan saman pituuden päässä toisistaan. Enhän voinut tehdä yhtä niiden väliin, koska rypytys ei olisi silloin tasainen. Päädyin tekemään sitten yhden napinläven lisää yhden napinläven päälle.

Sitten pujottelin nauhan napinläpien läpi ja sovitin varjostinta lamppuun. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Aivan kamala rypytys. Mikäpä neuvoksi. Kangas pitäisi saada jotenkin hienosti laskostuettua ylhäältä, jotta se laskeutuisi hyvin alas. Ja aikani kangasta näpelöityäni keksin laskostaa napinläpien välit ulkopuolelle, niin että napinlävet jäisivät sisäpuolelle. Ja melkoisesti tähän menikin nuppineuloja. Kun olin laskokset tehnyt, huomasin ettei pieni ympyrä mahtunut ompelukoneeseeni. Ei sitten auttanut muu kuin ommella käsin. Ja niin minä tein. Parin millin pituisia pistoja kankaasta läpi ees taas. Napinläpien ylä- ja alapuolille oma kierroksensa. Melkoinen homma mutta ei onneksi enempää kuin korkeintaan pari tuntia. Sitten pujottelin nauhan taas napinläpien läpi ja laitoin varjostimen lamppuun ja oih, kuinka hyvältä se näyttikään niin että ilostuin kovasti :)




Kaunis simpukkareunus on kiinnitetty pykäpistoilla kankaaseen.
Käsinommeltuja pistoja - olen aikas ylpeä tästä jäljestä :)
Rypytys laskostuu kivasti.
Piiloon jäänyt lampunvarjostin.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Posliinikukkia

Huomasin että olen aiemmassa postauksessani jonkin verran kertonut posliinikukkieni kasvatuksen alkuhankaluuksista ja siellä on myös kuvia alun pistokkaista. Nyt ajattelin tehdä tästä kunnon posliinikukkapostauksen.

Noin vuosi sitten ja ehkä vähän aikaisemmin innostuin posliinikukista. En nyt tarkalleen muista milloin tajusin, että niitä on muitakin lajeja kuin se perinteinen isoposliinikukka, mutta se oli sitten menoa. Posliinikukkia on nimittäin yli 200 lajia ja niitä löydetään ja risteytetään koko ajan lisää. Aluksi hankin mitä vain sain käsiini, kun minulla ei ollut tietoa juuri mistään lajeista. Mutta melko pian löysin kattavia sivustoja posliinikukista ja aloin järkevästi valikoida ostoksiani. Posliinikukkaharrastajat tietävät, että harvinaisemmat lajit ovat kultaa kalliimpia ja pienistä pistokkaista pyydetäänkin suhteellisen korkeita hintoja, joten ostajien onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä haluavat.

Niin aloin katsella lehtien ja kukkien ulkonäköä, että miellyttivätkö ne silmääni ja se onkin nykyään suodattimeni, jonka perusteella hankin kasvini. Posliinikukkia onkin jos jonkinlaisen näköistä ja kokoista. Yleisesti ottaen sanoisin, että minua kiinnostavat isolehtisemmät lajikkeet, kapealehtiset lajikkeet, karvaiset lajikkeet ja pienet söpöt lajikkeet. Keskisuuren lehden omaavilta katson enemmän lehden ulkonäköä ja jos se miellyttää, niin sitten ostan. Jonkun verran katson myös minkälaisia kukkia ne tekevät, mutta suurimman osan ajastahan ne ovat viherkasveina eivätkä kukkivina kasveina, joten kukkien ulkonäöllä ei ole niin paljoa merkitystä. Mutta sen verran voi sanoa, että kukkiakin on ulkonäöltään laidasta laitaan. Pidän myös enemmän nopeakasvuisista lajeista kuin hidaskasvuisista, koska minusta on mukava nähdä kun ne kiipeilevät tukiverkkoja (ja kaikkea pitkin mitä vain löytävät). Jotkut lajit eivät kylläkään omaa tätä kiipelytaitoakaan.

Aluksi jännitti, että osaanko kastella niitä oikein, jotta ne pysyisivät hengissä. Nyttemmin olen huomannut, että ne ovat suurimmalta osaltaan varsin helppohoitoisia kaikki. Tätä hoya sivustoa pidän erittäin kattavana ja olen sieltä katsonut ohjeita kunkin yksilön kasvattamiseen. Kastelen posliinikukkiani (samoin kuin muitakin kasvejani) kerran viikossa.

Posliinikukat lajitellaan mieluummin myrkyttömiksi kuin myrkyllisiksi, koska niiden on raportoitu aiheuttavan syötyinä vain sydämen rytmihiriötä, varsin lieviä oireita siis. Eläimille posliinikukat aiheuttavat harvoin mitään oireita.



            .。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。
*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。
 

Hoya carnosa sp. 'Minibelle' / H.carnosa x H.shepherdii


✿ sietää jonkin verran kuivuutta, muttei saa kuivua kokonaan
✿ pitää valosta, mutta ei suoraa auringonpaahdetta, länsi-ikkuna

Tähän mennessä minulla on kukkinut vain Hoya 'Minibelle'. Tänä keväänä. Minibelleen liittyy sellainen tarina, että ostin kasvin kukkakaupasta tietämättä mikä lajike se oli. Kauppiaskaan ei sitä tiennyt. Ihastuin sen kapeisiin pitkiin lehtiin. Kukassa oli mukana pieni ohjelappunen, jonka mukaan sitä piti kastella niukasti. No minähän työtä käskettyä, mutta pian kasvista alkoi kuihtua varsia. Kauhuissani katselin viikkotolkulla, kuinka siitä kuoli varsi toisensa perään ja pelkäsin menettäväni kasvin. Lopulta siinä oli enää neljä vartta, kun aloin epätoivoissani kastella sitä enemmän, koska mitään ei ollut enää menetettävissä. Ja niin se alkoi kasvaa. Joten niin sitten opin, ettei niitä ohjeita ihan niin kirjaimellisesti välttämättä aina kannata ottaa. Minibelleni pysyy hyvänä, kun kastelen sitä kohtalaisesti ja annan sitten kuivahtaa viikon verran.

Minibelleni yhdessä noista neljästä varresta on pieni kukkatuppi. Mikäli posliinikukissa näitä tuppeja on, niitä ei saisi poistaa, koska ne kukkivat usein samoista tupeista. Minibelleni oli yrittänyt kerran aikaisemmin kasvattaa siihen kukkaa, mutta silloin en vielä osannut kastella sitä oikein ja niin se surukseni kuihtui. Tänä keväänä se alkoi kuitenkin innoissaan pukata tupesta uusia nuppuja. En nyt tarkalleen muista kuinka kauan kesti kukkien avautumiseen, mutta varmaankin useamman viikon ja itse kukintakin kesti usean päivän ajan. Kauniit vaaleanpunaiset kukat tuoksuivat hennosti ruusulle. Kun näin kukkien värin ja muodon, pystyin tunnistamaan kasvin netin perusteella Minibelleksi. Kapealehtisiä posliinikukkia kun on monia muitakin. Minibelle on H.carnosan (isoposliinikukka) ja H.shepherdiin risteymä.

Hoya 'Minibelle'
Minibelle nupullaan
"Tässä minä kukin"
"Enkös olekin kaunis?" :)

*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。


Hoya carnosa, H.carnosa 'Crimson Queen', H.carnosa 'Rubra'


✿ sietää jonkin verran kuivuutta, muttei saa kuivua kokonaan
✿ pitää valosta, mutta ei suoraa auringonpaahdetta, länsi-ikkuna, kylmän ilmanalan kasvi
 
Kun puhutaan posliinikukasta, tarkoitetaan yleensä isoposliinikukkaa. Se on helppohoitoinen ja hyvin kasvava kasvi, joka sietää kuivuuttakin. Lehdet ovat kooltaan keskikokoiset (leveys 5cm, pituus 10cm) ja suipot. Isoposliinikukat kukat ovat yleensä valkoiset ja voimakastuoksuiset. 'Rubran' kukista toiset ovat vaalean- ja toiset tummanpunaisia. 'Crimson Queenin' lehdet puolestaan ovat reunoiltaan valkoiset. Carnosat ovat kiipeileviä posliinikukkia. Niitä voi pitää säleikössä tai amppelissa.

Hoya carnosa eli Isoposliinikukka
H.carnosa 'Rubra'
H.carnosa 'Crimson Queen'

*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。

Hoya linearis


✿ multa ei saisi kuivua, pidetään koko ajan hiukan kosteana
✿ ei juuri siedä valoa, pohjois-ikkuna, kylmän ilmanalan kasvi

H.linearista eli Himalajan posliinikukkaa ei ensinäkemältä välttämättä lukisi posliinikukkiin. Ensin en niin kovin tästä lajista edes pitänyt, mutta nyt olen tykästynyt. Se kasvattaa uusia varsia todella nopeaan tahtiin ja sekös minua kiinnostaa. Aluksi uusi varsi kasvaa pystyyn, mutta taipuu pian alaspäin. Pienet karvaiset lehdykät (6cm pitkiä, 3mm leveitä) ilmestyvät pian varteen. Ohjeissa sanotaan, ettei siedä juuri valoa, mutta minulla on tykännyt kasvaa hajavalossa. Linearis ei omaa kiipeilytaitoa, vaan roikkuu täysin eli sopii paremmin amppelikasviksi. Varret voivat kasvaa todella pitkiksi, minulla pisimmät ovat jo 1,5 metriä pitkiä.


*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。

Hoya cv. Mathilde / H.carnosa x H.serpens 'Mathilde'


✿ multa ei sasi kuivua, pidetään koko ajan hieman kosteana
✿ puolivarjoisa, mutta ei suoraa auringonvaloa, varjoisa länsi-ikkuna, kylmän ilmanalan kasvi

Pidän aivan valtavasti 'Mathilde'n pienistä pyöreistä lehdistä (2,5cm x 4cm).



*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。


Hoya obovata


✿ sietää jonkin verran kuivuutta, muttei saa kuivua kokonaan
✿ puolivarjoisa, ei suoraa auringonvaloa, varjoisa länsi-ikkuna, huoneenlämpö

H. obovatalla on paksut (painavat) pyöreähköt (6-7cm x 10cm) lehdet. Se on melko hidaskasvuinen ja kiipeää paksuilla varsillaan mieluummin kuin kietoutuu. Sopii säleikköön kasvatettavaksi.


*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。


Hoya shepherdii


✿ sietää jonkin verran kuivuutta, muttei saa kuivua kokonaan
✿ pitää valosta, mutta ei suoraa auringonpaahdetta, länsi-ikkuna, huoneenlämpö

Pidän H.shepherdiin pitkistä, kapeista lehdistä. Se voi kasvattaa jopa 15cm pitkiä lehtiä, mutta usein lyhyempiä. Leveyttä lehdillä on vain noin sentin. Sen alku on ollut minulla alun alkuaankin vaatimaton, joten kovin tuuheaksi se ei ole vielä ehtinyt. Sitä voi kasvattaa sekä säleikössä, että amppelissa.


*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。


Hoya globulosa


✿ multa ei saisi kuivua, pidetään koko ajan hieman kosteana
✿ pitää valosta, mutta ei suoraa auringonpaahdetta, länsi-ikkuna
lämpimän ilmanalan kasvi, aina yli 17C, kasvaa parhaiten 30C:ssa

H.globulosa kasvattelee uusia varsia verkkaiseen tahtiin. Lehdet (16cm x 4-6cm) ovat isoja ja alta karvaisia, ja niiden lehtisuonet ovat hyvin näkyvissä. Pitää hämmästyttävää kyllä lämpimästä ja kosteasta ilmasta, vaikka on alunperin himalajalta kotoisin. Tarvitsee tuen, jota pitkin kiipeilee.


*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。


Hoya imperalis


✿ multa ei saisi kuivua, pidetään koko ajan hieman kosteana
✿ pitää valosta, mutta ei suoraa auringonpaahdetta, länsi-ikkuna
lämpimän ilmanalan kasvi, aina yli 17C, kasvaa parhaiten 30C:ssa

H.imperaliksen varresta ja lehdistä tulee vanhemmiten varsin kovat ja taipumattomat, joten mikäli sitä haluaa kieputtaa säleikköön, niin se pitäisi tehdä varsin pian varren kasvettua. Isot (20cm x 7cm) lehdet myös rikkoutuvat herkästi, jos niitä taivutetaan. Itse olen pitänyt sitä kasvamassa vain yhden kepin varassa. Imperalis kuitenkin saattaa kasvaa varsin nopeasti, joten keppikin jää pian liian lyhyeksi. Ei juurikaan haaro, vaan katkaistuna kasvattaa vain yhden jatkovarren.


*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。


Hoya ciliata


✿ multa ei saisi kuivua, pidetään koko ajan hieman kosteana
suora auringonpaiste, aina yli 17C, mielellään 30C, vaikea saada kukkimaan HL:ssä

H.ciliata on kauttaaltaan karvan peitossa. Sen pienet (7cm x 4-5cm) karvaiset pyöreät lehdet ovat todellinen ihastuksen aiheeni. Kukat, jos sitä kukkimaan saa, ovat melkein mustat, mistä tuleekin ciliatan lempinimi "Musta Hoya".



*.:。✿*゚゚・✿.。.:* *.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。
                **.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**.:。✿*゚゚・✿.。.:**



Olen tehnyt itselleni kätevän minun hoyani -kansion, josta näen heti ohjeet millekin kasville sekä kuvat lehdistä ja kukista. Sieltä löytyy myös pikaohjeet muillekin kasveilleni. :)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Valaisinpistorasiat kattoon

Tuli sitten tehtyä sähkömiehen hommia. Meikäläinenhän ei ole koskaan vielä perehtynyt mihinkään sokeripala- tms härpäkkään, edellisessä asunnossa kaikki paitsi yksi lampunpaikka katossa olivat kattorasioita, joihin sai laittaa lampun johdon vain hienosti kiinni. Isä on hoitanut tähän mennessä sen yhden lampun, jossa on ollut sokeripala. Mutta mutta, nyt sitten olivatkin kaikki kattopaikat uudessa asunnossani sokeripalallisia. Alunperin suunnittelin tilaavani sähkömiehen vaihtamaan kattopaikkoihin sähkörasiat, mutta toisinpa kävi, kun netissä perehdyin aiheeseen. Omin luvin saa nimittäin vaihtaa kattorasiat kattoon. Joten ei muuta kun perehtymään asiaan. Lisäksi pääsen aika paljon halvemmalla, kun ei tarvitse maksaa sähkömiehen käynnistä. Nyt kun on lainaa jonnin verran, niin jopas kaikki asiat ovat alkaneet tuntua niin kalliilta...

Näistä sivuista oli hyötyä: Valaisimien asennus ja korjaus ja Valaisinpistorasiat ja -tulpat.

Aluksi tuli kysymykseen rasian valinta. Rasioita on kolmenlaisia. Tavallinen (maadoittamaton), maadoitettu ja kruunukytkentäinen pistorasia. Tässä vaiheessa on tiedettävä mitä johtoja katosta roikkuukaan, jotta tietäisi valita oikean. Neljästä kattopaikasta roikkui minulla kaksi johtoa ja olohuoneen kattopaikasta kolme. Kaksi johtoa merkitsee, ettei mikään niistä ole maadoitusjohto, on vain vaihe ja nolla. Eli näiden kohdalla kyseeeseen tuli tavallinen, maadoitamaton kattorasia. Olohuoneen kattopaikan päättelin olevan kruunukutkentäinen, koska johtojen värit viitasivat ennemmin siihen kuin maadoitukseen ja koska mainitsemani tekstit kertoivat vanhojen talojen olohuoneessa usein sellaisen olevan. Lisäksi olisi ollut varsin kummallista, että olohuoneesta olisi löytynyt maadoitettu kattopaikka, jos muualtakaan talosta ei.

Eli neljä tavallista rasiaa ja yksi kruunukytkentäinen. Kummallista, ettei näihin rasioihin ole tehty valmista reikää, vaan se pitäisi itse porata, jotta saa johdot rasian sisälle siististi. No, porakonetta minulta ei öydy, joten ei muuta kun vasaralla ja naulalla ajamaan samaa asiaa... Ensmmäisen jälkeen se sujui jo ihan helposti.

Johtojen väritkin olivat aluksi kysymysmerrkillä. 70-luvulla, jolloin taloni on rakennettu, käytettiin eri värisiä johtoja kuin nykyään. Lisäksi värit eivät suinkaan olleet samanlaiset joka kattopaikassa, vaan kaikissa tuntui olevan eri värit. Keittiössä näkyi olevan toisessa kattopaikassa nykyaikaiset värit johdoissa, varmaankin siksi, että johtoja on mitä ilmeisimmin pidennetty, jotta kattolamppu osuisi ruokapöydän kohdalle. Tosin siirtelin keitiön johtoa itsekin, koska ei se siltikään osunut hyvälle kohdalle ruokapöytää...

Irroittaessani kattopaikat, alta pajastui paljon enemmän johtoja kuin mitä tulikaan ulos. Keittiössä näkyi olevan jopa maadoitusjohtokin sisällä! Mutta ei päätä kuitenkaan mistä sen olisi saanut ulos. Se vain tuli toisesta reästä ja meni toiseen reikään. No, parasta, etten rupea tekemään maadoitusta omin päin, kun sellaista ei kuitenkaan oltu suoraan asennettu riippumaan katosta alas...

Muutamassa lampussa minulla ei ollutkaan pistoketulppaa, joten niihin piti sellaiset hankkia. Clas Ohlsonilta minä nämä kaikki rasiat ja tulpat hankin. Todella kätevä kauppa tällaisia ajatellen aivan Tampereen keskustassa.

Makuuhuoneen lamppu
Olohuoneen lamppu
Keittiön lamppu

perjantai 3. tammikuuta 2014

Lämminvarasto

Voi tuntua ehkä oudolta, että inostuin ensimmäisenä lämminvaraston puunaamaan, kun onhan tässä sentään talon parempikin puoli vielä laittamatta! No juu, mutta hoksasinpahan tarvitsevani tilaa olohuoneeseen ja ajattelin, että väliaikaisesti laitan mm. kirjat lämminvarastoon. Edellisiltä asukkailta, keski-ikäiseltä pariskunnalta, olin saanut heidän vanhan kirjahyllynsä kaupanpäällisiksi. Kävin alun perin kirjahyllyä katsomassa, mutta eihän sitä tullut katsottua kummoisestikaan ja aika vähän oli aikaa päättääkin, että otanko vai enkö ota, joten otin. Mutta nytpä olen huomannut, että kirjahylly onkin niin paljon rikki, etten taidakaan sitä pitää, joten en viitsi tavaroitani turhaan sinne sitten latoa. Täytyy vain nyt saada olohuoneeseen tilaa, että saan siirrettyä kaapin pois sieltä. Joten sen takia intouduin lämminvarastoa laittamaan. Mutta eihän sinne voinut sentään puhtaita kirjoja laittaa, joten olihan se siivottava ja laitettava kuntoon sitä ennen. Oikeastaan ihan kivakin, että nyt on joku osa talosta jo reilassa.

Hyllyjä on siellä useampikin kuin nuo neljä isoa, jotka edellisessä postauksessani mainitsin, nimittäin 5 pienempääkin. Niihin hankin tänään tummansinistä pallokangasta ja ompelin kankaat ja laitoin nastoilla nekin kiinni. Take a look! Näyttävät tuossa kuvassa oikeastaan melkeinpä paperilta...



Serkkuni ehti jo ilmaista hyvän huomion; olisihan ne hyllyt kannattanut päällystää paremmin vahakankaalla kuin kankaalla. Huomattavasti helpompihan niitä olisi vain pestä märällä rätillä! No, tehty mikä tehty. Ei sitä aina leikkaa parhaimmasti (varsinkaan kun kyseessä olen minä!). Mutta täytyypä laittaa korvan taa ja hankkia sitten, jos kankaat joskus oikein likaantuvat (eivätkä puhdistu pesussakaan).

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi koti

Uusi vuosi, uudet kujeet - uudessa kodissa! Ja paljon on tehtävää. Ajattelin, että voisin sitä mukaa, kun saan aikaiseksi kotia laittaa, siitä jotakin postailla. Tuntuu etuoikeutetulta olla nuori ja omistaa jo oma koti! Ei monellakaan ole tällaista tilannetta. Vakituinen työpaikka.. oma koti.. nykyisessä kiristyvässä taloustilanteessa olen todellakin hyvässä asemassa. Olen monesti sitä ihmetellytkin, että minulla on elämä näiltä kohdin mallillaan. Ja itse asiassa työstäkin täytyy sanoa se, että saan tehdä työtä, josta pidän. Sitäkään ei voi pitää itsestäänselvytenä. Vaikka en minä nykyistä työpaikkaanikaan helpolla saanut, ensin työskentelin 4,5 vuotta muualla, kunnes sain jalkani sinne minne halusin. Ja nyt olen kovasti tyytyväinen tilanteeseeni. Ja kyllä, ajoittain mietin ihmetyksellä sitä ajanjaksoa, milloin nykyiseen työpaikkaani pääsin, koska nyt siellä ovat asiat kovasti sillä mallilla, ettei töitä tunnu heruvan enää kenellekään.

Millainen on kotini? Hankin heti rivitalon, koska ensinnäkään en jaksa muuttaa kauhean montaa kertaa ja toisekseen kasvi-ihmisenä halusin oman pihan. Asuntoni on vanha, -72 rakennettu tiilitalo. Erikoisuutena asuntojen väliset seinät ovat valkoiseksi maalattua tiiltä, joka tuo asuntoon oman kivan tuntunsa. Remonttia ei ole juurikaan tehty. Jonkun verran on korjailtu julkisivuja ja kattoa. Tulossa on tänä vuonna putkiston kuntokartoitus ja arvattavasti putkiremontti, koska sellaista ei ole vielä koskaan tehty ja talo on kuitenkin jo aika vanha. Valitettavasti en nyt tähän vielä laita mitään kuvia asunnostani, koska tavaroiden järjestely on vielä pahasti kesken.

Asunnon pinta-ala on 53,5m2, johon kuuluu tupakeittiö, makuuhuone, pieni kylpyhuone, sauna ja lämminvarasto. Kylpyhuone on tosiaankin aika pieni, varsinkin kun totuin edellisen asuntoni kylpyhuoneen ihanaan avaruuteen, mutta kylläpä minä tähänkin totun. Olohuoneessa on ihanat isot ikkunat, asia johon heti kiinnitin huomiota kasviarsenaalini takia. Olohuoneen/keittiön ikkunat osoittavat etelään, joten odotettavissa on aurinkoinen kesänäkymä ja paljon valoa kasveilleni. Kaappitilaa ei täällä ole niin paljon kuin edellisessä asunnossani, kaappitilan virkaa hoitaa kuitenkin tuo lämminvarasto, johon tavaraa saa hyvin upotettua. Kiva, kun se on heti ulko-oven takana, niin sinne saa hiipparoitua kenenkään huomaamattakin.

Ensi töikseni olen tietysti siivoillut kovasti. Kylpyhuoneen lattiakaivoon ei oltu varmaan koskettu moneen vuoteen. Keittiön viemäritkin tuli putsattua ja nyt vesi häviää lavuaareista huomattavasti nopeammin kuin ennen puhdistusta. Keittiön liesituulettimen kanssa sain tehdä kovasti töitä, että tahmaiset vanhat rasvat irtosivat.

Tänään ja eilen olen uurastanut lämminvaraston kanssa. Isoja hyllyjä peittivät rumat, likaiset ja osin repeytyneet vihreät paperit. Irroitin paperit ja huomasin, että alta paljastuvista hyllyistä kaksi oli varmaankin alkuperäisiä, muut kaksi olivat; toinen parketin palanen ja toinen jonkunlainen jämäpala jostakin puusäleiköstä. Aluksi mietin laittavani uudet paperit, mutta sitten mietin sitä, että kuinka helposti tuollaiset paperit repeytyvät. Joten eipä muuta kuin kangasvarastolleni. Tähän hätään ei löytynyt muuta sopivanlasta kangasta kuin valkoista puuvillaa, joten se sai kelvata. Onhan siinä tietysti se huono puoli, että lika näkyy armotta heti, mutta koska inspiraatio oli käsissä, niin parasta toimia äkkiä, koska ei tiedä koska saisin seuraavan kerran vastaavan toimeliaisuuden puuskan. Tuumasta toimeen. Mittasin hyllyt ja leikkasin ja ompelin kankaat ja kiinnitin kankaat nastoilla hyllyihin. Koska en voinut ajatella laittavani näitä puhtaita hyllyjä likaiseen lämminvarastoon, toimeliaisuuspuuskani riitti vielä pesemään lämminvaraston seinät ja imuroimaan lattian. Ja kyllä olo oli hyvä tämän jälkeen :)

Ennen
Jälkeen
Hyllyt paikoillaan
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...