tiistai 7. elokuuta 2012

Kellosoilikki

✿  Streptocarpus sp.
Alkuperä: Afrikka

Kellosoilikki - ah, niin ihana kasvi, mutta tuppaa aina kuolla minulla. Samoin käy kiinanruusulle. Niitäkin olen kokeillut useamman kerran. Nyt minulla on taas soilikki, jota yritän kovasti pitää hengissä. Kolmas yritys tämä. Jonkun aikaa se tuntuikin viihtyvän, mutta sitten se teki taas nuokkuset; lehdet nuutuivat ja alkoivat vain riippua. Tuttua edellisiltä kerroilta. Ei muuta kun kasvikirja käteen ja tutkimaan, missä vika. Ja kyllähän siellä sanottiin, että nuutumisen syynä olisi liikakastelu. Käy järkeen. Enemmän varmaan olen kastellut, kuin unohtanut kastella. Mutta pintamulta on kuitenkin tuntunut kuivalta, joten siksi olen kastellut. Nyt olen sitten yrittänyt hillitä itseäni ja kastella erittäin harvoin. Ja kyllä se on tuntunut tepsivän ainakin tällä erää. Kaikista nuutuneimmat lehdet eivät kylläkään enää usvasta nousseet, joten poistin ne, mutta muutamat vain vähän nuutuneet saivat takaisin terhakkuutensa.

Apuva! Se riiputtaa lehtiä...
Kellosoilikissani on kauniit violetit kukat
Tällä hetkellä kellosoilikki on jopa intoutunut 
kukkimaan pienen tauon jälkeen.
Lyhyesti:
Kasvupaikka: valoisa
Kastelu: kerralla runsaasti vettä, anna kuivahtaa kastelujen välillä, kastele alusvadille
Lannoitus: keväästä syksyyn parin viikon välein
Muuta: Lisätään noin kymmensenttisistä lehtipistokkaista; leikkaa lehti läheltä tyveä poikki ja pane se pystyyn kosteaan multaan. Lehden tyvelle kasvaa taimi. Itse en ole kylläkään kokeillut, kun muutenkin on hankalaa pitää näitä elossa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...