tiistai 29. toukokuuta 2012

Apostolinmiekka

Neomarica northiana
Alkuperämaa: Brasilia
Apostolinmiekka

Tätä kasvia harvemmin kaupasta enää löydät, mutta kylläkin monen mummon kotoa (ennen yleinen huonekasvi). Eli pistokkaan kun saat joltakin, niin siitä se lähtee. En tiedä miksei sitä enää kasvateta kukkakauppoihin, harmi, koska se on todella helppohoitoinen. Itsekin sain kasvista alun aikanaan vaarilta, tämäkin on siis niitä minulla hyvin viihtyneitä kasveja, jotka vain pysyvät vuodesta toiseen. Tästä nykyisestä kasvin (kauppa)harvinaisuudesta johtuen sitä ei löydy monestakaan kasvikirjasta. Itseltäni ei ainakaan, ja minulla on kasvikirjoja kaksi kappaletta ja 6 kansiollista kasvien kasvatusohjelehtisiä. Mutta onneksi netistä löytyy tietoa tästäkin kasvista. Muistan, kuinka en alunperin edes tiennyt, mikä kasvin nimi oli ja yritin keksiä kaikenlaisia kuvailevia nimiä, joilla voisin sen netistä löytää. Ja löytyihän se lopulta.

Apostolinmiekan nimi tulee siitä, että suurin piirtein 12 opetuslapsen verran niitä lehtiä kasvaa loppujen lopuksi viuhkalle, kun kasvi on "täysikasvuinen". Miekka on rantavesikasvi eli "vesijuoppo". Meilläkin kasvaa rantavesissä vähän samantyylisiä miekkoja (Keltakurjenmiekkoja; huom, ovat muuten myrkyllisiä). Apostolinmiekka ei ole kuitenkaan myrkyllinen. Kuitenkin apostolinmiekka kestää hyvin myös kuivuutta (miekkojen tapaan sillä on vettä varastoiva juuristo), mutta silloin se ei kasvata suurta määrää lehtiä ja lehtien kasvukin hidastuu.

Aikaisemmin miekkani kukki joka vuosi. Nykyisessä asunnossani se ei ole kuitenkaan kukkinut vielä kertaakaan (4,5 vuoteen). Syynä on arvattavasti liian vähäinen valo, koska aikaisemmin se on ollut minulla suorassa auringonpaisteessa ja nyt melko varjossa. Sen sijaan miekkani pukkailee jatkuvalla syötöllä uusia pikkumiekkoja vanhimmista lehtihangoista.

Apostolinmmiekkaa on helppo lisätä pikkumiekoista, koska niille kehittyy oma juuristo, vaikka ovatkin kiinni emokasvissa. Irroittaessa täytyy olla varovainen, etteivät juuret katkea. Hyvä olisi olla ainakin yksi juuri, jotta kasvi pääsee uudessa mullassa alkuun. Näihin lehtihankoihin kasvaviin pikkumiekkoihin kasvaa siis juuret. Sen sijaan kukkavanaan kasvaviin pikkumiekkoihin kasvaa vain juurennypykät, mutta vesilasiin laittaessa nekin sieltä alkavat kasvaa.

Apostolinmiekan kukka on upea. Miekkojen tapaan liljamainen, jossa terälehdet ovat vaaleankeltaiset ja keskiö violetti, aivan ihana väriyhdistelmä. Kukan halkaisija on 7-8cm. Kukkavana kasvaa kasvavan lehden sisällä parisen kuukautta ja vihdoin nuppujen kypsyttyä se puhkaisee lehden reunan ja alkaa pukata nupuja pihalle. Sääli vain, että kukkavanan kasvamisen odottelu tuntuu kestävän aivan liian kauan ja sitten ne kukat kukkivatkin vain päivän! Sen verran, että kuvan ehtii nappaista...


Lehtiruodista työntyy esiin 1-2 nuppua kerralla, nuppujen työntymiseen menee pari päivää ja sittten kukat aukeavat aamulla ja lakastuvat illalla. Jos hyvin käy, parin päivän päästä lehtiruodista työntyy pari uutta nuppua ja sitten taas parin päivän päästä pari lisää. Minulla apostolinmiekka on kukkinut sekä niin, että nuppuja on muodostunut vain yksi ja koko kukinta on jäänyt sitten siihen, mutta myös 2+2+2 eli viikon verran on kukintaa saanut ihastella. Kasvi saattaa myös pukkailla niitä kukkavanoja useinkin, onpa itsellä käynyt niinkin, että toisen kukkavanan vanhentuessa on alkanut kohta pukkailla uutta kukkavanaa seuraavasta kasvamassa olevasta lehdestä. Kukkavana jatkaa kasvuaan kaksi kertaa pidemmäksi kuin muut lehdet. Luonnossa kukkavana lopulta taipuisi maahan asti ja näin uusi miekka pääsisi suoraan maahan kasvamaan.

Kukkavana kasvaa ja kasvaa...

Vanhimpia (alimpia) lehtiä kannattaa leikkailla pois siinä vaiheessa, kun ne alkavat ruskistua, niin kasvin ulkonäkö pysyy siistinä. Joskus apostolinmiekan lehtien kärkiin saattaa muodostua nestepisaroita; täysin normaali ilmiö; kasvi imee vettä nopeammin kuin mitä se haihduttaa. Tämä ilmiö on tavallista aamuisin, kun huoneilma on hiukan viileämpää ja haihdutus siten vähäisempää. Kasvia ei siksi kannata asettaa esimerkiksi seinätapettiin kiinni, jos haluaa välttää tahrat (nimimerkillä Näin Meillä). Ikkunoista tahrat onkin helpompi pestä pois.

Lyhyesti:
Kasvupaikka: valoisa, valossa kasvattaa kukkavanan, varjossa kasvattaa tyvelleen sivuversoja
Kastelu: runsaasti, mutta kestää kuivuuttakin, koska miekkakasvina varastoi juuriinsa vettä
Lannoitus: wikipedian mukaan niukasti

perjantai 25. toukokuuta 2012

Rönsylilja

Chlorophytum comosum
Alkuperämaa: Etelä-Afrikka

Tuumasta toimeen. Kati harmitteli blogissaan, että kaikki kasvit kuolevat hänen kättelyssään. No mutta tässäpä oiva tilaisuus mainostaa rönsyliljaa. Ei välttämättä se kasvi, jonka ensimmäisenä valitsisi, ja kukatkin ovat pienet ja vaatimattomat, mutta uskaltaisin väittää, että se on kestävimmästä päästä.

Rönsyliljalla on nimittäin varsin paksut juuret. Se kerää niihin vettä, joten ei haittaa, vaikka unohtaisi kastella. Kasvikirjassani mainitaan, että kasvi ei pidä vedessä seisomisesta. Ei pelkoa minulla! Paremminkin meinaan unohtaa kaunokin välillä kokonaan.. Liian vähästä kastelusta huomaamani oireet ovat 1) alimmat lehdet kuihtuvat, 2) ei kasva, ei kasvata uusia lehtiä ja 3) lehdet haalenevat. Runsaalla kastelulla kasvista tulee tuuheampi. Rrrakastan tuuheita kasveja! Kukapa ei..

Joka kevääksi rönsyliljani on kasvattanut rönsyjä, joista olen sitten taas saanut uusia pistokkaita ja näin kierto on jatkunut.. odottakaas.. ainakin 10 vuotta. Alunperin siis sain pistokkaan äidiltäni. Äidillä on kahdenlaista rönsyliljaa, täysvihreää ja valkokirjavaa. Minulla on vain valkokirjavaa syystä että täysvihreä lajike on harvempi kasvustoltaan ja tekee vähemmän rönsyjä. En ole sen takia siitä niin välittänyt kuin tästä valkokirjavasta. Tällä hetkellä minulla on kaksi rönsyliljaa, toinen makuuhuoneessa ja toinen olohuoneessa. Mainitsen arvoinen on myös se seikka, että rönsylilja on ilmanpuhdistaja, joten hengität taatusti puhtaampaa ilmaa!

Pienenpienet liljakukat
Kirjorönsyliljani
Lyhyesti:
Kasvupaikka: valoisa, mutta tulee toimeen niukassakin valossa
Kastelu: runsaasti, kestää kuitenkin paksun juuriston takia myös kuivuutta
Lannoitus: Parin viikon välein kautta vuoden
Muuta: Itse olen uusinut kasvin joka kevät rönsyistä

torstai 17. toukokuuta 2012

Kohtalonköynnös

Clerodendrum thomsoniae
Alkuperä: trooppinen Länsi-Afrikka

Tänä keväänä kohtalonköynnökseni kukki ensimmäisen kerran runsaasti, noin kymmenellä kukkatertulla, jossa jokaisessa oli 2-6 kukkaa. Viime keväänä kasvi jaksoi pukata katseltavakseni vain yhden tertun. Miksi se nyt intoutui enemmästi? Googlaamalla löytyi mitä ilmeisin syy: en todellakaan muista, että kasvi olisi koskaan tiputtanut lehtiään niin perusteellisesti kuin viime talvena. Jäljellä oli tosiaankin vain ranka. Kasvi on siis päässyt viettämään oikein kunnon lepokautta ja ilmankos sitten uusin voimin jaksetaankin pukkailla niitä terttuja.


Tämä kukinta tosin tapahtui jo tammikuulla. Tammikuulla! Kuulit oikein. Kasvikirjankin mukaan se kukkii parhaiten siinä vaiheessa, kun päivä alkaa pidentyä ja valoisaa aikaa on alle 12 tuntia päivästä. Ja tuo kohtalokas talvipäivän seisaushan oli siinä joulun tienoilla eli johan siinä kummasti oli ehtinyt päivä pidentyä, vaikka meikäläinen ei sellaisia olemattomia päivänpidennyksiä ollutkaan vielä huomannut. Kasvini nähtävästi oli kuitenkin tarkka-aistisempi ja niin sitä sitten ihastutettiin emäntää pienellä ihmeellä. Todella hämmästyttävän nopeaa valoon reagointia!


Miksi pidän kohtalonköynnöksestä? Kahdesta syystä. Ensinnäkin se on viihtynyt minulla todella hyvin. Toisekseen pidän sen tuuheudesta, isoista lehdistä ja nopeakasvuisuudesta.

Ajatuksena minulla oli heti se, että kasviin pitäisi saada kunnolla puuvartta ja vasta sen päälle köynnöstä, niin että se kävisi pienestä pensaasta. Koulun käytävän kasvissa puuvartta oli paljonkin, joten tiesin, että varret lopulta puutuisivat. Melkein heti huomasin, että varret puutuvat nopeammin tuulessa parvekkeella. Siitä lähtien se onkin ollut joka kesä parvekkeen "vakiasukkeja". Sitäpaitsi kasvi jaksaa paremmin kannatella suurta latvustoaan, kun varsi on tukevasti puutunut. Kasvia suositellaan latvomaan joka kevät ja itse olen ainakin latvonut todella runsaalla kädellä joka kevät. Olen jättänyt pääasiassa vain "päävarret", joita siis puudutan, mutta kuten kuvasta näkyy, uudet kasvustot levittäytyvät pikapikaa varsien päihin. Alla kuvassa siis neljän kuukauden kasvu.

Tämänhetkinen koko 60x60x60cm
Vedenkulutus (=haihdutus) on noine lehtine valtava, joten tarvitsee usein kastelua (varsinkin kuumalla kesäparvekkeella!). Minulla kohtalonköynnös on altakasteluruukussa, joten multa pysyy koko ajan kosteana. Ennen minulla oli se ongelma, että lehdet tuppasivat usein lurpahtamaan, jos multa ehti kuivahtaa liikaa. Kuitenkin tämä kasvi on mielestäni sitkeä, koska ei ole ainakaan kuollut lehtien lurpahteluun. Jotkin kasvit ottavat siitäkin nokkiinsa. Todettakoon kuitenkin, etteivät ne lehdet jaksa välttämättä enää nousta niin koholle kuin ennen lurpahtamista, jos lehtiruoti on kovin vääntynyt alaspäin.

Lepokaudella kohtalonköynnös tiputtaa lehtensä ja silloin sitä kastellaan vain vähän. Varsia kannattaa typistää keväisin, niin saa hontelot varret pois ja ryhtiä kasviin. Kohtalonköynnöstä voi lisätä pistokkaista, mutta pistokkaiksi kannattaa ottaa hieman vanhempia versoja. Juurtuminen kestää melko kauan, 4-6 viikkoa. Mullanvaihtoaika on talvella, ennen kukintaa tai kukinnan jälkeen.

Lyhyesti:
Kasvupaikka: valoisa, ei suora auringonpaiste
Kastelu: runsaasti
Lannoitus: kerran viikossa keväästä syksyyn laimealla liuoksella
Muuta: Pitää sumutuksesta

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ihana kevät!

Voi ihmeiden kevät. Voikukkia on jo täydessä kukassa talomme nurkalla. Jotenkin olisin ajatellut niiden parhaan kukkima-ajan olevan kesäkuussa, mutta tällä menolla siemenetkin on jo pöllytetty taivaan tuuliin siihen mennessä. Onhan se kiva väriläiskä, vaikka rasittava rikkakasvi onkin.

Lähde: http://fresh-basil.com/2011/04/15/delicious-dandelions/

Voikukista tuleekin mieleen vaarini.. Voikukka on aina ollut hänen inhokkinsa ja muistan kuinka ollessani pienenä isovanhemmillani yötä, vaari kitki pihastaan joka ainoan voikukan juurineen - siis myös nurmikolta. Sama homma jatkuu edelleen, koska vaari on melkoinen puutarha-aktivisti ja vielä hyvässä kunnossakin hoitaakseen puutarhaansa. Kyllä se kasvi-intous tulee suvusta. Äidin puolelta vaari on se kasvi-intoilija, mummi on vähemmän, vaikka onhan hänelläkin jokunen sisäkasvi. Isän puolelta mummu on myöskin melkoinen viherpeukalo. Hänellä tuntuvat viihtyvän mitkä tahansa kasvit, ja hänellä on todella paljon luonnonkasvien tietämystä. Ja niinpä isä ja äiti pitävät kumpikin kasveista (kasveja ostellaan usein ja puutarhaa laitellaan antaumuksella) ja sitä rataa minusta tuli tällainen kasvi-ihminen itsekin.

Joskus 11-vuotiaana aloin kunnolla kerätä ja hoidella omia kasvejani. Tuo ikä on helppo muistaa, koska muutimme silloin Kangasalan keskustasta Ruutanan peräkylään ja minulla tietysti vaihtui koulu siinä vaiheessa. Yksi elämän taitekohta. By the way, samoihin aikohin aloin myös säveltää pianolla, joten sekin on helppo muistaa, että ensimmäisen kappaleeni tein 11-vuotiaana.

Leskenlehtien ja sinivuokkojen aika alkaa olla ohi. Niitäkin kuvailin tienpientareelta. Jotenkin se on hienon näköistä kun harmaasta maasta työntyy esiin keltainen tai sininen väriläiskä.


No johan nyt on markkinat.. juurikin tässä huomasin, että olenkin kuvannut varsinaisen otoksen.. tupakantumppi leskenlehtien juuressa! No, ehkä se vain korostaa kontrastia likaisen ja puhtaan välillä, hope so...

Nyt alkavat myös lehtipuut olla täynnä hedekukintoja. Minulle tulee niistä ihan mieleen korvakorut, jotka on ripustettu oksille roikkumaan, hihi. Ja koivuissa alkaa olla hentoa viherrystä, kun silmut aukeavat. Ah kevättä!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Sormet mullassa

Tänään oli hyvä vapaapäivä. Aamukahdeksalta olin jo vaihtamassa kukkien multia. Aamupala niinkuin päivällinenkin tuli syötyä ajallaan, siis aamiainen yhdeksän maissa ja päiväruoka yhden maissa. Jos ruoka-ajat pysyvät aikataulussa, niin tuntuu, että koko päivä menee hyvin. Keskipäivällä postilaatikosta tipahti facebookissa ostamani kuparilehti ja koska olin juuri mullanvaihtopuuhissa, sekin pääsi heti multaan.

Kuparilehti *Soledad*
Tällä kertaa vaihdoin rönsyliljojen, ruokotraakkipuun ja soihtuköynnöksen mullat. Kuolemaa tekevä pesäraunioinen päätyi biojätteisiin. Talvella se oli päässyt usein pahasti kuivahtamaan, joten se oli sen kasvin loppu. Muuten kyllä pidin itse kasvista ja olisin vaihtanut sen uuteen multaan, mutta tarkastellessani kasvia paremmin huomasin, että koko uusien alkujen kohta oli aivan kuivettunut toisin sanoen irtosi vain helposti kun sitä koitin tutkiskella. Eihän siitä ollut sitten enää mihinkään, koska uusiakaan lehtiä ei olisi voinut siten kasvaa.

Soihtuköynnös pääsi kanssa altakasteluruukkuun. Minulla on ollut tässä jo parisen vuotta se trendi, että olen vaihtanut kaikkia kasvejani altakasteltaviin ruukkuihin. Niissä on yksinkertaisesti se hyvä puoli, että ruukun alle voi jättää isomman määrän vettä, kuin mitä pelkkään kasviin lautasella mahtuisi. Vaikka olenkin melkoinen viherpeukalo, tuppaa silti välillä kastelu unohtumaan, ja toisekseen useimmat kasveistani ovat melkoisia juomareita, joten siinä mielessä altakasteluruukut ovat sopiva valinta minulle. Ja kyllä ne kasvit paremmassa kunnossa ovat pysyneetkin. Nyt esimerkiksi kohtalonköynnös ei joudu juuri koskaan riiputtamaan lehtiään, kun aikaisemmin huomasin vähän väliä, että taas täytyisi kastella sitäkin.

Parvekkeen kesäsiemenetkin ovat päässeet tässä parin viikon sisällä ruukkuihin. Olen kasvatellut kaikki parvekekasvini  aina siemenestä, koska minusta on kivaa nähdä kasvin koko elämänkaari. Siellä on tulossa sekä hyötykasveja että silkkaa silmäniloa. Hyötykasveista on tulossa tomaattia, hernettä, salaattia, mansikkaa ja avomaankurkkua. Tuo avomaankurkku onkin sitten mielenkiintoinen tapaus, koitan ensi kertaa kasvattaa sitä, saa nähdä mitä tuleman pitää. Hyötykasveista ruohosipuli on ainoa, jota en ole saanut kasvamaan ruukussa. Jostain syystä se ei jaksanut kasvaa, kun sitä yritin pari vuotta sitten kasvattaa.

Viime vuonna kasvatin yrteistä meiramia. Alku tuntui menevän huonosti ja kasvi melkein kuoli sisällä ollessaan (ei voinut laittaa liian kylmällä ulos). Viime vuonna olin paljon aikaisemmassa kasvatuksieni kanssa kuin tänä vuonna. Sitten kun sain laitettua meiramin vihdoin parvekkeelle, se elpyi parista hassusta alusta tuuheaksi kasvustoksi. Tarvitsi ilmeisesti ulkoilmaa. Viime vuotisten herneiden saalis jäi vähänlaiseksi. Tänä vuonna laitoin herneet altakastelulaatikkoon, jospa ne innostuisivat herneilemään paremmin.

Viimevuotinen meirami yrttiruukussa
Silmäniloksi laitoin kasvamaan unikkoa, punapellavaa, aitoelämänlankaa, liljaa ja freesiaa. En tiedä mikä noissa unikoissa niin viehättää, mutta bloginikin on nimetty niiden mukaan. Ne ovat jotenkin niin kauniita; hennot varret kannattelevat isoja punaisia kukkia, taipuvat tuulen mukana... Jotenkin samaistun niihin. Minäkin olen laiha ja päässäni kasvaa iso tukka. Ja elämässäni minäkin heilun ja huojun tuulessa. Punapellava on ulkonäöltään melkein samannäköinen kuin unikko, ehkäpä juuri siksi pidän siitäkin. Aitoelämänlangassa taasen viehättävät isot lehdet ja nopea ja tuuhea kasvusto. Kukatkin ovat todella hienoja, jos vain malttavat kukkia. Toissavuonna eivät kukkineet, mutta viime vuonna kukkivat.

Päivällä lähettelin kolmet rönsyliljan poikaset ostajille. Facebookissa olen ryhmässä, jossa ostetaan, myydään ja vaihdetaan huonekasveja. Sieltä nämä ostajat tulivat. Todella kiva ryhmä! Ja loppupäivästä sitten tiskailin. Olikin kertynyt taas aikamoinen kasa tiskattavaa...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...