lauantai 22. joulukuuta 2012

Virkattu avainnauha




Tällaisen avainnauhan tein tässä hiljattain työavainnauhaksi. Pari vuotta minulla ehtikin olla edellinen avainnauha käytössä, joka oli helmistä tehty. Sen oli tehnyt minulle eräs työkaveri tilauksesta ja ostin sen sitten, vaikka en nyt ihan tyytyväinen ollutkaan. Minua on parin vuoden verran kiinnostanut nimenomaan virkkaaminen ja Pinterest-sivustolta olenkin näitä ideoita bongannut vaikka millä mitalla. Tuskinpa saan näistä ideoista tehtyä suurtakaan osaa, mutta Pinterestin hyvä puoli on se, että löytämänsä ideat voi tallentaa kuvina, ja sieltä voi sitten helposti jälkeenpäin tarvittaessa ko. ideat löytää.

Pelkkä virkattu avainnauha olisi ollut aika tylsä, joten virkkasin toiselle sivulle 3 kukkaa. Kukat tekevätkin nauhasta juuri minun näköiseni. Sopivasti erikoista. Värimaailmassakin oli oma miettimisensä. Punainen avainnauha oli itsestäänselvyys, mutta kukkasten värejä mietin jonkin verran. Lopulta valitsin väreiksi sinisen ja ruskean, ja ajattelin nivoa värit sillä tavalla yhteen, että jokaisen kukkasen keskusta on samanvärinen kuin toisen kukkaset terälehdet. Kiinnitysosiot sain vanhasta Nalle Puh -avainnauhastani. Avainnauha sopii myös työvaatteeseeni, joka on tummansininen.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Iloa valosta!

Kaippa tässä pikkuhiljaa alkaa tottua ajatukseen, että jälleen kerran on talvi ja lunta. Brrr. Meikäläisen suosikkihan on kesä... mutta on talvessa hyvätkin puolensa; kynttilät ja valot! Olen tänä talvena ollut sisäisesti jotenkin tosi paljon jäljessä ajan tajuamisessa. Kohta on joulu ja joulufiilistä ei ole vielä juurikaan. En ole esimerkiksi edes ajatellut pipareiden vääntämistä tai joulukorttien lähettämistä, jotka yleensä ovat kuuluneet jouluvalmisteluihini. No, mitäpä tuosta. Kynttilöitä olen kyllä poltellut jo kauan aikaa. Ah, ne ovat niin ihania! Paitsi että pidän kynttilöiden valon loisteesta, minulla on myös paljon tuoksuttavia kynttilöitä, sillä pidän tuoksuista - tai sanotaanko, että pidän tietyistä tuoksuista. Esimerkiksi vaniljasta, silkkiäispuusta (mulberry) ja kuusesta. En niinkään hedelmäisistä tai kukkaistuoksuista. Kukkaistuoksujen karttaminen voi kuulostaa oudolta kasvi-ihmisen suusta, mutta jostain syystä melkein kaikki kukkaistuoksut tuovat mieleeni vain saippuan, enkä halua haistella saippuaa ympäri kämppää - jostain syystä - kuka näitä ymmärtää?!

Mutta mitä halusinkaan nyt postata. Kynttilöitä ja valoja! Kynttilöistä tulee niin kauniita kuvia. Ja parvekkeelle olen hankkinut ulkovalot. Onneksi löysin yksiväriset, lämpimänvalkoiset ulkoledvalot. Olin aika ihmeissänikin asiasta, koska yleensä valkoisten ulkoledvalojen valo on kylmänvalkoista. Ledvalojen kuvut tuntuvat olevan usein sellaiset pienet töröt, mutta näiden valojen kuvut olivat normi kynttilän malliset eli mielestäni paljon kivemmat.

Partyliten peilikynttilänalusen hankin viime talvena, 
aivan ihana!
Parvekevaloni ovat tosi hienot, mutta on vaikea saada 
tallennattua sellaista kuvaa, mikä näyttäisi yhtä 
hienolta kuin silmillä katsoen. Tämä seepiakuva 
onnistui parhaiten, vaikka siinä nyt ei näykään kuin 
ehkä kolmasosa koko pituudesta.
Kellokaverva kupariruukussa.

Olen laittanut parvekkeelleni myös pari lintulautaa, muta alun innostuksen jälkeen lintuja ei ole näkynyt - suureksi harmikseni. Ovat kai löytäneet jostain paremmat apajat. Tai sitten lintuja ikkunassa tapittavat kissani ovat syypäitä tähän katoamiseen...

Yllätyksekseni hankin tänä vuonna pari kellokanervaa, vaikka en ole ennen kanervista välittänyt ja ovathan ne osoittautuneet kivoiksi väriläikiksi parvekkeella. Parvekkeellani on myös pari lyhtykynttilää ja myrskylyhty. Myrskylyhdyn hankin pari vuotta sitten. Hankalinta on kaataa lamppuöljyä pieneen suuaukkoon, joka helposti valuu yli äyräiden, mutta palava myrskylyhty on sen väärti. Myrskylyhty herättää paljon mielikuvia. Meri. Myrsky. Valo. Turva...

lauantai 27. lokakuuta 2012

Parvekekuulumisia 2012, osa 4

Nyt on kyllä jäänyt päivittämättä kuulumiset parvekepuutarhasta sitten elokuun, mutta kerronpa tässä pikaisesti ne kuulumiset loppuun.


Auringonkukat kukkivat elokuun loppupäivinä. Ne kasvattivat kyllä siemeniä, mutta koska saivat ne kylmän kesän takia valmiiksi kovin myöhään, niin ne ehtivät kylmässä syyssäässä homehtua.

Herneitä tuli kerättyä syvän lautasellisen verran. Hiukan ehkä liian myöhään keräsin nekin, koska olivat jo maultaan hiukan puutuneita, mutta tuli ne silti syötyä.



Mansikoita ehti tulla kourallisen verran, mutta niin kävi siinäkin, että alkoivat kukkia niin myöhään, että tälläkin hetkellä varsissa on kukkia ja puoliraakoja mansikoita... nyt tosin jäätyneinä. Näin aikaisin pakkasta ja lunta!

Tomaatteja tuleekin loppuviimeksi sitten hyvin. Leikkasin jossain vaiheessa niiden latvat poikki, että keskittyisivät tuloillaan olevien tomaattien kasvattamiseen eivätkä latvaversoon. Nyt tomaatit ovat sisällä kypsymässä. Kurkulle kävi niin, että otin sen sisälle hyvissä ajoin, mutta unohdin kastella (päällä oli harso enkä nähnyt kasvia) ja niin se kuivettui. Muutaman viisisenttisen kurkun kyllä söin, mutta eihän niistä ollut kuin suupalaksi. Unikoista sain taas hyvät siemenet seuraavaa kesää varten.


Tällainen värimutaatio tuli yhteen kukkaan, vaaleanpunainen unikko!

Viiniköynnöksen talvehditus:
Kesän alussa olin laittanut kärsimyskukan ja viiniköynnöksen samaan ruukkuun parvekkeelle. Huomasin kuitenkin pian, että ruukku oli aivan liian pieni molemmille runsaasti rönsyileville kasveille, joten koska enemmän haluan kasvattaa viiniköynnöstä, niin jossain vaiheessa elokuuta poistin ruukusta kärsimyskukan ja uudelleenistutin viiniköynnöksen. Toivon, että se ehti kiinnittää irtirevityt juurensa uudelleen ennenkuin alkoi tulla jo liian kylmä.. Talvehdittamista varten ostin kaupasta huopaisen viltin, jonka leikkelin soiroiksi ja kiedoin lyhyeksi leikatun viiniköynnöksen ympärille. Jo alunperinhän olin vuorannut ruukun styroxilla. Päälle asetin vielä muovipussin ja pahvilaatikon. Ja sitten odotellaan parasta ensikevääseen.

Päivämääriä:
Sisälle siirtyivät
21.9.2012 Peikonlehti ja Kohtalonköynnös
5.10.2012 Tomaatti
12.10.2012 Lehtikaktukset ja Muratti 

Kesän 2012 parvekekasvit olivat:
Auringonkukka
Avomaankurkku
Elämänlanka
Freesia
Herne
Kärsimyskukka
Lilja
Mansikka
Mukulabegonia
Petunia
Punapellava
Rautayrtti
Salaatti
Tomaatti
Unikko
Verenpisara
Viiniköynnös

perjantai 12. lokakuuta 2012

Lontoon taulut

Ihanaa, sain vihdoin aikaiseksi hankkia kehykset kahteen öhöm.. viime kesänä Lontoosta hankkimaani maalaukseen. Asiassa oli pari mutkaa matkassa. Ensinnäkään en tiennyt minkä väriset kehykset sopisivat niihin parhaiten ja sen takia niitä olisi pitänyt kuljettaa mukana sovituksessa. Tätä varten sinne kauppaan tietysti piti mennä suunnitellusti maalaukset mukanani. Monesti olenkin jossain kaupassa, mutta kun maalaukset eivät ole mukana, niin ei niitä kehyksiä voi sitten ostaa.

Tadaa! Tässä ne ovat!

Öinen rantamaisema. Kehys kokoa 50x70cm
Laivat taistelussa. Ulkokehys kokoa 30x40cm, sisäkehys 20x29cm

Alunperin olin ajatellut laiva-maalaukseen kultaisia kehyksiä ja ranta-maalaukseen hopeisia, mutta koska kumpaakaan ei käymästäni kaupasta nyt löytynyt (ja muutenkin olin nyt juuri nähnyt sen vaivan mennä sinne kauppaan niiden maalausten kanssa), päädyin valkoisiin.

Toisena ongelmana oli se, että maalaukset eivät ole mihinkään valmiskehykseen sopivan kokoiset. Halvemmaksi tulee kuitenkin ostaa valmiskehykset kuin kehystyttää taulunkehystyskaupassa... Laiva-maalaukseen päädyin ottamaan "yhtä kokoa liian ison" kehyksen, niin että siihen jää valkoista taustaa näkyviin kehyksen lisäksi. Ranta-maalaukseen valitsin naftin kehyksen, ehkä enemmänkin sen takia, että kehys muutenkin oli jo todella iso kannettavaksi; olisi ollut erittäin hankala kantaa vielä isompaa, joka olisi ollut 70x100cm, ja vielä linja-autossa.

Kummassakin sivuille olisi jäänyt harmaata maalauskangasta näkyviin, ellen olisi peittänyt sivuja kapeilla kopiopaperisuikaleilla. Ne näkyvät nyt ohuina soiroina kummankin maalauksen sivuilla. Laiva-maalauksessa huomaamattomammin, ranta-maalauksessa melko näkyvästi, kun ovat leveämmät.

Laiva-maalaus oli näistä kahdesta valmiskehykseen sopivamman kokoinen. Sen asettelussa meni ehkä tunnin verran. Sen sijaan ranta-maalauksesta jouduin leikkaamaan soirot sekä ylhäältä että alhaalta, jotta maalaus sopisi kehykseen ottaen huomioon, että huomasin, että maalaus oli epäkokoinen. Se oli toisesta päästä melkein sentin leveämpi kuin toisesta. Lisäksi piti kokeilla, että mikä näyttäisi parhaimmalta; soiro pois vain alhaalta vai vain ylhäältä vai molemmista päistä. Huh huh mikä homma! Tähän meni arviolta kolmisen tuntia kaikkine yllätyksineen ja niiden huomioimisineen. Mutta oli se mukavaa!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Saisinko pistokkaan?

Faktaa: Tämänhetken saldo on 48 huonekasvia ja 16 parvekekasvia, ou nou... Enemmän kasveja kuin koskaan aikaisemmin! Vuodesta toiseen keskimääräinen huonekasvien määrä on pysynyt parissakymmenessä, mutta tänä kesänä on mopo lähtenyt pahemman kerran käsistä ja kasvimäärä on yli tuplaantunut... No, olenpahan hankkinut myöskin lisää tilaa kasveille so. ison kukkatelineen Ikeasta... Sen paikaksi tuli nurkka olohuoneen ikkunan vieressä, paikka, jonne ei edes aurinko paista, mutta ei sitä oikein voi muuallekaan laittaa, kun ei ole tilaa ja isona telineenä sitä ei voi keskelle lattiaakaan laittaa.. No, katsotaan miten käy, kuolevatko kasviparat liian varjoisassa...

Tällä kertaa aiheena ovat viimeksi hankitut kasvini. Aikaisemminhan jo sanoin innostuneeni sekä kuparilehdistä että posliinikukista, joten niitä on tullut sitten hankittua. Jo aiemmin hankkimani La Soledad kuparilehden lisäksi olen hankkinut Hohtokuparilehden (cupreata), Sun Goldin ja Chocolate Soldierin (ainakin luulen että se on se), yhteensä siis minulla on tällä hetkellä neljä kuparilehteä. La Soledad kuparilehti on todella runsaassa kasvussa ja kukkii sen kun kerkiää. Muut ovat kasvaneet maltillisemmin, luultavasti siksi, että kasvavat vähemmän aurinkoisessa paikassa...

'La Soledad' sen kun rönsyää
'Cupreata' ja 'Sun Dold' ovat samassa ruukussa
Episcia 'Chocolate Soldier'

Äidiltä saamani isoposliinikukan (hoya carnosa) pistokkaan lisäksi olen saanut hankittua pikkuposliinikukan (hoya bella), hoya compactan, jossa on kiharat lehdet, hoya mindorensiksen, hoya carnosan 'Crimson Queen' kirjavalehtisen lajikeen sekä hoya globulosan. Eräältä työkaverilta sain myös himalajan posliinikukan (hoya linearis) pistokkaita. Saa nähdä miten saan posliinikukkani viihtymään, ainakin vielä minulla on se käsitys, että olisivat vaativahkoja kasvatteja...

Pikkuposliinikukka Hoya Bella
Pikkuposliinikukalle oli käydä hullusti, kun otin tuon kelmun pois liian aikaisin. En muistaakseni ollut juurruttanut pistokkaita ollenkaan vaan laitoin ne suoraan multaan ja kelmun päälle. Pistokkaita oli aluksi neljä. Poistin kelmun jonkun ajan päästä, mutta siitä parin viikon päästä yksi pistokkaista alkoi kellastua pahasti. Koitin kädellä, oliko pistokas juurtunut kiinni ja se lähti vain käteeni, jolloin huomasin, että eihän siellä ollut juuria ollenkaan. Siitä vähän ajan päästä toinenkin pistokas alkoi kellastua samalla tavalla ja sama homma - ei juuria ollenkaan. Aloin jo hiukan huolestua, että tässäkö nyt menevät kaikki vaivalla saamani pistokkaat, mutta koitin vielä odottaa, josko kaksi jäljellä olevaa saisivat juuret tehtyä. Eipä aikaakaan, kun myös nämä kaksi alkoivat oireilla samaan tyyliin. Silloin revin alut mullasta pois ja huomatessani että missään niistä ei ollut ollenkaan juuria, tein hätäratkaisun: katkaisin pistokkaat entistä lyhemmiksi (pois keltaiset osat), mutta kuitenkin sellaisista kohdista, että jäljelle jäi juurinyppylät ja laitoin lähes olemattomat pistokkaat uudelleen multaan ja kelmun päälle, enkä ole poistanut kelmua vieläkään (ehkä kuukauden olleet nyt siinä). Tämä tuotti tulosta. Nyt kaksi pistokastani ovat alkaneet jopa pukata uusia lehtiä. Ja minä olen tyytyväinen!


Posliinikukkiani: linearis, 'Crimson Queen', globulosa, mindorensis, compacta, carnosa, bella.

Facebook ryhmässä oli joku aika sitten huutokauppa, jossa eräs nainen huutokauppasi, voih, aivan liian montaa posliinikukkaa... enhän minä nyt kaikkia voinut hankkia. Olikin työn takana tutustua joka kasviin erikseen ja valikoida sitten parhaat palat; tosin yksi hyvä pistokas meni siinä nyt kyllä sivu suun... Huusin neljää ja sain siis kolme; hoya shepherdii, hoya limoniaca ja hoya crassipes. Vieläkin kädet syyhyävät jäljelle jääneistä pistokkaista, joita ei suinkaan kaikkia edes huudettu, mutta enhän minä voi maailman kaikkia saatavilla olevia posliinikukan pistokkaita hankkia! Voihan ahneus...

Limoniaca ja crassipes vesilasissa
Shepherdii-pistokas ei näytä kovin 
hyvinvoivalta, mutta juuret siihenkin on 
vain tullut!

Kolmisen viikkoa sitten satuin käymään Sokoksen alakerrassa ja mitäs muuta siellä myytiinkään kuin posliinikukkia. Valikoin sitten niistä pitkulalehtisen lajikkeen, mutta vielä ei ole selvinnyt, että mikähän lajike onkaan kyseessä. Myyjällä ei nimittäin ollut tietoa lajikkeesta. Ne olivat tulleet kuulemma vain kasvimixinä myymälään.

Tämä posliinikukka sijoittui häthätää 
lamppuun, kun en vielä tiedä minne sen 
lykkäisin...

Posliinikukkia on siis tällä hetkellä yhtäätoista lajiketta... voihan kääk, mihin tässä vielä joudutaan. Jokunen viikko sitten järjestelin kaikki posliinikukkani nelitasoiseen kukkatelineeseeni, koska ajattelin, että valoisa paikka voisi auttaa kasvamaan. Muut kasvit joutuivat muuttamaan varjoisampaan Ikea-telineeseen...

Posliinikukkien (Hoya) lajeista löysin netistä aakkosellisen hakemiston, missä on joka lajikkeesta kuvat ja hoito-ohjeita: Alfabetical List of Hoyas. Toinen sivusto, jossa on myös jonkin verran tietoa ja kuvia posliinikukista on Rare Flora, mutta siellä on paljon muitakin kasveja. Sivusto on oikeastaan kukkakauppa...

Muihin hankintoihin... Eräältä ystävältä sain vaihdossa Enkelinsiiven. Vaikuttaa ihanalta kasvilta, koska siinä on niin isot lehdet!

Enkelinsiivessä on isot lehdet
Codonatanthus 'Tambourine' Mesiriippa

Toinen hankinta on ollut mesiriippa. En ole kylläkään varma pidänkö vielä koko kasvista... Se vaikutti kuvassa kivalta ja sain siitä pistokkaan, mutta en oikein taida innostua siitä.. Tällä hetkellä minulla on 2 muutakin vähemmän kiinnostavaa kasvia; eliaksenkukka ja kahvipensas. Minulla on aikaisemminkin ollut kahvipensas, mutta luulen että siitä on tullut vähemmän kiinnostava sen takia, että se aikaisemmin kuoli minulla. Tämänhetkinen kahvipensaani sen kun kasvaa porskuttaa ja minä kun toivoisin, että se jo kuolisi.. yllättävää ehkä kasvifriikin suusta..

Jokunen aika sitten satuin myös kirpputorilla paikalle, kun joku myi siellä juorun pistokasta sellaiseen hintaan, että lähtihän se mukaan. Purkissa oli kaksi melko samanväristä, mutta kuitenkin hiukan erimuotoista juorua, niin että luulen niiden olevan eri lajiketta, vaikka taskujuoruja lienevät molemmat silti. Ko. juoru myöskin kukki, jo niin pienenä! Enpä ollut ennen livenä juorun kukkaa nähnyt, kuten kerroin juoru-postauksessani. Kukkia tuli verson päästä parin päivän välein pari kerrallaan. Kukat kestivät vain päivän ja olivat kauniin vaaleanpunaisia.




Orkideoista sen verran, että noin pari kuukautta sitten irrotin puikkokämmekkäni alut emokasvista ja laitoin ne uusiin purkkeihin. Olin tätä varten hankkinut mökiltä rahkasammalta, jota piti orkideamullan seassa olla 1/3 osa. Kummassakin pistokkaassa oli kaksi alkua, mutta kummastakin kuoli toinen puoliska jonkin ajan kuluttua. Yhtenä päivänä huomasin, että toiseen orkideaan oli iskenyt ötökkäarmeija, inhoamiani ripsiäisiä. Olivat jo ehtineet imeä pahannäköisesti poloisen orkideani vähiä pieniä lehtiä... Sivelin vahingoittuneen ja ehjän kasvin astianpesuaineella... mutta kasvi oli jo ehtinyt vahingoittua niin pahasti, ettei se vähitellen kuolla kupsahti. Toinen pikkuorkidea on vielä hengissä, mutta kauheasti ei ole odotuksia senkään selviämisestä aikuisuuteen..

Niin se toinen vain kuolla kupsahti...

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pikkusoihtuköynnös

Aeschunanthus radicans
Alkuperä: trooppiset ja subtrooppiset alueet Aasiassa kuten Intia, Kiina ja Malesia

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa pikkusoihtuköynnöksestäni. Alkuaan sain pienen alun koulukaveriltani kuutisen vuotta sitten ja koko tämänhetkinen metrin mittainen kasvi on kasvanut siis siitä samasta alusta. Enpä edes tiennyt kasvin voivan kasvaa niin pitkäksi, tässä on vain tullut huomattua, että aina vain se kasvaa lisää pituutta. Tänä kesänä siirsin kasvin uudelle paikalle keittiön ikkunaan ja yhtä hyvin se on siellä viihtynyt kuin olohuoneen ikkunalla aikaisemmin. Keittiöön ja olohuoneeseen paistaa minulla ilta-aurinko.

Pikkusoihtuköynnökseni on altakasteluruukussa ja kastelen sitä kerran viikkoon, jolloin täytän altakasteluruukun maksimitäyttöön asti tai vähän alle. Joskus se on kyllä ollut pidempiäkin aikoja kastelematta, mutta silloin olen huomannut, että vanhimmat lehdet alkavat vähän kurtistua. Mutta jos vettä antaa säännöllisesti, myös vanhimmat lehdet pysyvät kauan hyväkuntoisina. Lannoittanut olen kuten muitakin kasvejani, kesällä n. pari kertaa kuussa nestemäisellä lannoitteella.

Pikkusoihtuköynnös kukkii hyvässä lykyssä parikin kertaa vuodessa. Minusta oikeastaan tuntuu, että se kukkii minulla jopa useammin, koska tuntuu, että se on jatkuvasti kukassa. Kukkimiskausien välillä on muutama kuukausi. Kukat kasvavat nuorien versojen päihin. Olen huomannut, että kukkimiskauden alkaessa on tärkeää kastella säännöllisesti ja jatkaa säännöllistä kastelua koko kukkimisajan, muuten kukkatötteröt (verhiöt) vain varisevat maahan kasvatamatta kukkaa ollenkaan.


Vaikea saada näkyvämpää kuvaa, koska kasvi on niin iso ja ikkunasta tulee liikaa valoa
Tummat verhiöt
Kukassa
Lyhyesti:
Kasvupaikka: runsas valo
Kastelu: kesällä multa pidetään tasaisen kosteana, talvella annetaan kuivahtaa välissä.
Lannoitus: Kesällä muutaman kerran laimealla liuoksella
Muuta: Kasvia ei kannata uudelleenistuttaa kuin 2-3 vuoden välein. Istutusmulta saa olla hieman hapanta. Kasvia saa lisättyä latvapistokkaista. Kannattaa ottaa useita pistokkaita, kokemukseni mukaan harva lähtee kasvamaan.

tiistai 7. elokuuta 2012

Kellosoilikki

✿  Streptocarpus sp.
Alkuperä: Afrikka

Kellosoilikki - ah, niin ihana kasvi, mutta tuppaa aina kuolla minulla. Samoin käy kiinanruusulle. Niitäkin olen kokeillut useamman kerran. Nyt minulla on taas soilikki, jota yritän kovasti pitää hengissä. Kolmas yritys tämä. Jonkun aikaa se tuntuikin viihtyvän, mutta sitten se teki taas nuokkuset; lehdet nuutuivat ja alkoivat vain riippua. Tuttua edellisiltä kerroilta. Ei muuta kun kasvikirja käteen ja tutkimaan, missä vika. Ja kyllähän siellä sanottiin, että nuutumisen syynä olisi liikakastelu. Käy järkeen. Enemmän varmaan olen kastellut, kuin unohtanut kastella. Mutta pintamulta on kuitenkin tuntunut kuivalta, joten siksi olen kastellut. Nyt olen sitten yrittänyt hillitä itseäni ja kastella erittäin harvoin. Ja kyllä se on tuntunut tepsivän ainakin tällä erää. Kaikista nuutuneimmat lehdet eivät kylläkään enää usvasta nousseet, joten poistin ne, mutta muutamat vain vähän nuutuneet saivat takaisin terhakkuutensa.

Apuva! Se riiputtaa lehtiä...
Kellosoilikissani on kauniit violetit kukat
Tällä hetkellä kellosoilikki on jopa intoutunut 
kukkimaan pienen tauon jälkeen.
Lyhyesti:
Kasvupaikka: valoisa
Kastelu: kerralla runsaasti vettä, anna kuivahtaa kastelujen välillä, kastele alusvadille
Lannoitus: keväästä syksyyn parin viikon välein
Muuta: Lisätään noin kymmensenttisistä lehtipistokkaista; leikkaa lehti läheltä tyveä poikki ja pane se pystyyn kosteaan multaan. Lehden tyvelle kasvaa taimi. Itse en ole kylläkään kokeillut, kun muutenkin on hankalaa pitää näitä elossa...

maanantai 6. elokuuta 2012

Parvekekuulumisia 2012, osa 3

Vuorossa elokuun katsaus parvekepuutarhaani. Heinäkuun lopussa olleiden ukkosmyrskyjen takia unikkoni saivat kyytiä. Puolet toisen puskan unikoista oli taittunut pahasti. Nostin taittuneet kukat takaisin oikeaan asentoon ja hyväkkäät ovat onneksi jatkaneet innolla kukintaa, vaikka keskellä vartta on pahoja taittumia. Sitkeitä sissejä nuo unikot! Vaikka eipä tuo taidakaan olla ihme, koska sattuvat olemaan perinteisiä peltojen rikkaruohoja... Tänä vuonna unikot ovat olleet todella elinvoimaisia, luultavasti runsaiden sateiden takia. Viime vuonna unikkoni pääsivät välillä pahasti kuivahtamaan, koska kesä oli todella kuiva ja kuuma. Nyt olen melkeinpä joka päivä laittanut kaksi litraa vettä kumpaankin altakastelulaatikkoon. Tämän vuoden unikot kasvatin viime vuoden siemenistä. Outoa tässä on se, että alkuperäiset unikot tekivät varren päähän yhden kukan ja nyt varsista pukkaa useita kukkavanoja. Paluu alkuperäiseen muokkaamattomaan tilaan siemenien kautta? Vai onko kyseessä vain se, että ne ovat tosiaan nyt todella elinvoimaisia, niin että jaksavat pukata enemmän kukkavanoja? Mene ja tiedä, mutta meikäläinen on tietysti siitä vain hyvillään. Unikkoni, unikkoni, kasvakaa vain niin paljon kuin ikinä❤!

Itse asiassa unikkojani on vaikea kuvata, koska ne 
ensinnäkin roikkuvat parvekkeen kaiteen yli ja 
toisekseen ne eivät ole siistemmin kasvava kasvi...
Tähän asti parhain otokseni =)
Samassa laatikossa olevat herneet ovat kasvaneet myös todella hyvin ja niitä on tulossa paljon. Maistoinkin tässä yksi päivä palkosen ja hyvää oli. Ovat myöskin hyötyneet sateisesta kesästä.

Myös herneet roikkuvat parvekkeen kaiteen yli.
Myös mansikat ovat kasvaneet vauhdilla ja tällä hetkellä pukkaavat kukkia. Muutamia pieniä mansikanalkuja on jo valmistumassa. Mansikkasatoa odotellaan siis vielä jonkun aikaa. Punapellava ei näy alkavan kukkia ollenkaan, liekö siksi kun asustelee liian lähellä kaiken veden vieviä unikkoja..



Sen jälkeen kun lilja oli kukkinut, poistin sen, koska freesiat eivät ruvenneet kukkimaan ollenkaan. Ajattelin, että lilja vie kaiken ruukkuun laittamani veden/energian ja freesiat eivät siksi kuki. Liljan poiston jälkeen freesiani ovat kuin ovatkin alkaneet pukata kukkavanoja ja tällä hetkellä nekin jo kukkivat. Freesiaruukussani on yksi viime kesästä talteen ottamani sipulikukka, joka myös on kukassa. Viime vuonna se kasvatti vain vihreät lehdet; säilytin sipulin ja laitoin tänä kesänä freesioiden kanssa ruukkuun, epäilin että tokko on edes enää hengissä enkä ollenkaan muistanut minkälainen kukka siihen tulisi, mutta nyt sekin on kukassa; kauniit liljamaiset valkoiset kukat.


Punainen freesia
Keltainen freesia
Avomaankurkkuni on myös kukassa ja pienenpieniä kurkunalkuja näkyy jo olevan. Salaatti on vähän kärsinyt, lieneekö saanut liian vähän valoa vai miksi se on niin hontelo. Taidanpa ottaa jäljellä olevat lehdet syötäväksi ja heittää mullan menemään. Itse asiassa ko. altakasteluruukulle onkin jo tiedossa asukki...

Avomaankurkku
Avomaankurkku kukassa
Hontelo salaattini
Elämänlanka on kasvanut todella hitaasti. Tähän aikaan viime vuonna se oli jo todella tuuhea ja komea, mutta viileät säät eivät ilmeisesti ole sille mieleen. Epäilen, ettei se ehdi edes kukkia koko kesänä. Viime vuonna elämänlanka kukki todella upeasti. Sitä edellisenä vuonna se teki vain lehtiä ja muutaman kukkasen. Taidanpa liittää tähän edelliskesäisen kuvan, kun ei tuosta tämänkesäisestä ole mihinkään.


Viime vuonna elämänlanka kukki upeasti.

Tomaatti on kasvanut huomattavasti (korkeus 110cm) ja on myös parhaillaan kukkavaiheessa. Ruukku on sille aivan liian pieni ja raukka tarviikin vettä kahdesti päivässä. Kärsimyskukka alkaa vihdoin availla kukkasiaan. Myös viiniköynnös on alkanut kasvaa. Auringonkukkakin on hyvässä kasvussa (korkeus 100cm); nuput ovat näkyvissä, mutta taitaa mennä vielä hetken aikaa ennen h-hetkeä.


Auringonkukka, viiniköynnös, kärsimyskukka, tomaatti ja verenpisarat.

Kärsimyskukka

Tomaatinkukkia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...